pesäpallo

Pesäpallo on omaleimainen osa suomalaisuutta. Monipuolisuutensa ansiosta kansallispeli on säilyttänyt asemansa koulujen opetussuunnitelmissa ja suosittuna koulupelinä, joten lähes jokaisella suomalaisella on kosketuspinta lajiin. Harrastetoimintaan on helppo tulla mukaan, sillä pesäpallo sopii pelinä kaikenlaisille liikkujille. Naiset ja miehet voivat hyvin pelata sekajoukkuein harrastetasolla, mikä on omiaan lisäämään yhteisöjen koheesiota. Vaikka lajin historiassa on toteutettu kansainvälistymispyrkimyksiä, pesäpallo on pysynyt pitkälle kotimaisena urheilumuotona. Vuodesta 1992 alkaen järjestettyihin lajin World Cup -turnauksiin on kuitenkin osallistunut maita Suomen lisäksi Australiasta, Japanista, Ruotsista, Saksasta, Sveitsistä ja Virosta sekä uusimpina Yhdysvalloista, Intiasta ja Bangladeshista. Vuonna 2019 World Cup pelattiin Intian Punessa ja ensi kertaa Aasiassa, jossa laji on saavuttanut vahvaa alueellista suosiota ja aseman jopa koulupelinä. Varsinaisena huippu-urheiluna pesäpalloa pelataan ainoastaan Suomessa. Osalle pesäpallo on intohimo ja elämäntapa tai säännöllinen ajanviettotapa. Toiset ovat mukana satunnaisemmin, useat nauttivat pelaamisesta harrastemielessä. Joillekin laji edustaa vain muistoa kouluajoilta. Kokonaisuutena kansallispeli yhdistää suomalaisia ja sillä on merkittävä asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Kilpailullisuuden asteen voi itse valita, kunhan vain taidot ja kyvyt riittävät. Kaikki suomalaiset, kukin omalla tavallaan, vievät pallonlyöntipelien perinnettä eteenpäin. Pelaamisen ohella moni on löytänyt paikkansa muissa rooleissa lajin parissa. Pesäpalloyhteisö tarjoaa mahdollisuuksia onnistua, kehittää itseään sekä kerryttää osaamispääomaa yleishyödyllisillä tiedoilla ja taidoilla. Pesäpallotaustaiset toimijat ovat vuosien saatossa nousseet merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Yhteisöön pääsee mukaan pelinjohtajana, valmentajana, tuomarina, huoltajana, seura-aktiivina, kuuluttajana, kirjurina, talkoolaisena, katsojana tai muussa haluamassasi roolissa. Lääkäri, poliitikko ja kansalaisaktivisti Ilkka Taipale nosti teoksessaan esiin 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Tavoite oli nostaa teknisten keksintöjen rinnalle edistyksellisiä sosiaalisia hyvinvoinnin lähteitä. Pesäpallo pääsi ensimmäisten joukossa mukaan Taipaleen teokseen merkittävänä innovaationa ja pitkällisen kehitystyön tuloksena syntyneenä oivalluksena. Pesäpallo on yksi Suomen suosituimmista koulupeleistä. Monipuolisena liikuntana laji on omiaan kehittämään motorisia perustaitoja ja silmä-käsi-koordinaatiota. Perussuorituksia ovat heittäminen, juokseminen suunnanmuutoksineen, kiinniottaminen ja lyöminen. Pesiskoulut ovat kaikille avoimia liikunnan päiväkerhoja, jotka innostavat lapsia mukaan pesäpalloharrastuksen pariin. Monet jatkavat pelaamista seurojen juniorijoukkueissa sekä erityisesti suosituilla alueellisilla ja valtakunnallisilla leireillä. Pelaajalisenssin lunastaneita alle 18-vuotiaita pesäpalloilijoita on yhteensä lähes 11 000 eri puolilla Suomea. Täysimittaisen miesten pesäpallokentän pituus on 96 metriä. Kierrettyään kaikki kenttäpesät etenijä tuo juoksun, jolloin juoksumatkaa kertyy 131 metriä. Naisten kentän pituus on 82 metriä. Nuorimpia junioreita varten ovat juniorikenttä ja tenavakenttä. Pesäpallotoimijoilla on suuri halu tukea lasten ja nuorten urheiluharrastusta. Naperopesissäännöt korostavat koko joukkueen aktiivista pelaamista. Nuorimpien junioreiden pienpesikseen pääsee mukaan 5-7 pelaajan joukkueilla. Pesäpallo tarjoaa mahdollisuuksia osallistua. Pelaajapolku kulkee aina valtakunnalliseen pääsarjaan Superpesikseen asti, mutta yhtä lailla moni on löytänyt paikkansa alemmilta tasoilta tai vaikkapa harrastepesiksen yritysjoukkueesta. Superpesis on Suomen suosituin naisten palloilusarja sekä urheiluliigojen kolmonen jääkiekon ja jalkapallon jälkeen. Pesäpallo on kansallispelinä omaleimainen osa suomalaisuutta. Lajissa tarvittavat ominaisuudet korostavat fyysisen urheilullisuuden ohella peliä